Blogi: Kokemuslukija ei rajoita sananvapautta

Kokemuslukijan työ on saanut tänä keväänä huomiota mediassa ja julkisessa keskustelussa. HarperCollins-kustantamo päätti poistaa Agatha Christien klassikkoromaaneista loukkaavia ilmauksia, mikä on herättänyt Suomessa asti kohua ja ihmettelyä.

Jos keskustelupalstoja on uskominen, kokemuslukija määrittelee mielivaltaisesti ylhäältä päin, mitä kirjailija saa sanoa ja millaisia ilmauksia hän – tai kukaan muukaan – ei missään nimessä saa käyttää.

Bloggaaja Pekka Pihlanto kirjoittaa näin: “Eräs kokemuslukemisen seuraus on, että kirjailijan teksti vääristyy, kun esimerkiksi hänen kuvaamansa, ehkä hyvinkin roistomainen henkilö  muutetaan ”paremmaksi ihmiseksi”, jos hänen huomionsa kiinnittyy vähemmistöön. Maailmasta ja ihmisistä pyritään antamaan siloteltu kuva.”

En tiedä, millaisia kokemuslukijoita Pihlanto itse on käyttänyt, mutta ainakaan Sateenkaarikynän kokemuslukijapalveluun tällainen ei kuulu – ellei kirjailija itse pyydä apua “silotellun kuvan” luomiseen.

Bloggaaja Pasi Koskinen ihmettelee, “miten kokemus omasta seksuaalisuudesta voisi olla jotenkin “yhteinen” ja määriteltävissä oleva, kokemuslukijan esitysten mukainen”. 

Ei pidä paikkaansa, etteikö esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen olisi määriteltävissä oleva ominaisuus – mutta kokemuslukija ei näitä määrittelyjä laadi. Kokemuslukija on vähemmistöasioiden asiantuntija, joka kertoo kirjailijalle tämän omasta pyynnöstä, millaisia määrittelyjä on olemassa ja miten niitä saatetaan käyttää.

Kokemuslukija ei anna palautetta lukemastaan tekstistä pelkän mututuntuman tai oman fiiliksen perusteella. Palautteen kirjoittaminen vaatii niin kirjallisuuden kentän kuin queer-kulttuurin tuntemista. Tekstiä peilataan omaan henkilöhistoriaan, luettuun ja kuultuun tietoon, uutisiin ja tutkimuksiin, oman tuttavapiirin ja laajemman queer-yhteisön kokemuksiin.

Vaikka kokemuslukija saattaa palautteessaan tarjota parempia termejä jonkin tietyn asian ilmaisuun, ei kyse ole sensuurista vaan faktantarkistuksesta. Kun kyse on vähemmistökuvauksesta, johon ei välttämättä ole tarkkoja vastauksia tai lainalaisuuksia, voi kokemuslukija antaa vain oman näkemyksensä siitä, millainen kuvaus muunsukupuolisuudesta on uskottavaa.

Muun muassa kolmesti Finlandia-ehdokkaana ollut Tommi Kinnunen kertoo HS:lle pitäneensä kokemuslukijan työtä välttämättömänä esimerkiksi Lopotti-romaania kirjoittaessaan. ”En voisi kuvitella kirjoittavani näkövammaisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan maailmassa vain laittamalla silmät kiinni!” Kinnunen on käyttänyt myös Sateenkaarikynän palvelua.

Silti kokemuslukijalla ei ole minkäänlaista valtaa kirjailijan työhön. Kirjailija päättää itse, mitä saamallaan palautteella tekee, ottaako sitä huomioon editoidessaan romaania vai ei.

Eniten kustantajia ja kirjailijoita kiinnostaa, miten lukijat ottavat kirjan vastaan: 1960-luvun Ranskassa asuvia lääkäreitä tai suomalaisen raviradan arkea kuvaava romaani tuskin myy, jos se on kirjoittajan puutteellisen tietämyksen vuoksi täynnä asiavirheitä. Sama pätee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin teoksiin.

Lyyra Virtanen vastaa Sateenkaarikynän kokemuslukijapalvelusta ja on toiminut kokemuslukijana vuodesta 2020.

Comments

No comments yet. Why don’t you start the discussion?

Leave a Reply

Your email address will not be published.